blogistanian äänestys

tarkoitus oli osallistua vuoden 2016 parhaiden kirjojen äänestykseen, mutta jäi nyt äänestämättä. Olisi vain pitänyt muiden tavoin ajastaa omat valinnat. Nyt vähän harmittaa, mutta ehkä ensi vuonna sitten!

Voittajat:
Paras käännöskirja: Sadie Jones, Kotiinpaluu
Paras kotimainen: Minna Rytisalo, Lempi
Paras tietokirja: Mari Manninen, Yhden lapsen kansa
Paras nuortenkirja: Siri Kolu, Kesän jälkeen kaikki on toisin

Hyvää kukon vuotta joka tapauksessa!

Kun Turku paloi

Mike Pohjola: 1827. Gummerus, 2016.

Kirjaston Jokerina onnistuin saamaan käsiini tämä kirjan.  (Jokeri tarkoittaa, että laina-aika on kaksi viikkoa, ei voi uusia eikä varata.)

Tiedetään, että Turussa tapahtui iso tulipalo vuonna 1827. Palosta syytetään Hellmanin piikaa, mutta  Mike Pohjolan kertomuksessa vaikuttaa silta, että yhdellä jos toisellakin olisi ollut syynsä sytyttää Turku palamaan.

Henkilögalleriassa on paljon tuttuja, historiallisia henkilöitä, mutta myös muutamia, joita ei historiankirjoissa mainita. Tapahtumissa on tuttuja piirteitä heavymusiikali Infernosta, jonka pohjalta kirja on saanut alkunsa, mutta mitenkään yksi yhteen nämä eivät toki ole.

1827 on hauska, viihdyttävä ja paikoin yllättäväkin kertomus, jota lukiessa ei voi olla vähän väliä hihittelemättä itsekseen, vaikka asia on toki vakavaa.
Suosittelen!

Helmet-lukuhaasteessa tämä kirja sopii kohtiin 8: Suomen historiasta kertova kirja; 27: Kotipaikkakunnasta kertova kirja; sekä 34: kirja kertoo ajasta, jota et ole elänyt.

miekalla ja älyllä

Joe Abercrombie: Vain puoliksi kuningas. Suom. Mika Kivimäki. Jalava, 2016.

Tämä kirja vaikutti kiinnostavalta heti, kun näin sen esittelyn ensimmäisen kerran, ja se oli mielessäni, kun valitsin itselleni joululukemista kirjakaupassa.Nyt se tuli sitten luetuksi.

Kuningas on soturi ja niin on hänen poikansakin, kruununprinssi. Nuoremmalla pojalla, Yarvilla, on synnynnäisesti epämuodostunut käsi, joten hän saa koko lapsuutensa kokea väheksyntää ja pilkkaa. Onneksi on pappisura, ja papiksi ryhtyminen miellyttää kovasti prinssi Yarvia, vaikka vaatii paljon opiskelemista. Juuri ennen, kun Yarvin pitäisi lähteä viimeisen kokeeseen ja lopullisesti siirtyä pappien maailmaan, tulee tieto, että Yarvin isä ja veli ovat kuolleet. Yarvi on kuningas.

Mukaansatempaava juoni ja kiinnostava päähenkilö. Tämä kuuluu yhdessä yössä luettaviin, kirjaa ei voinut laskea kädestään.

Sijoitan Helmet-lukuhaasteen kohtiin 10: Kirjan kansi on mielestäsi kaunis; 16: Ulkomaisen kirjallisuuspalkinnon voittanut kirja; 20: Kirjassa on vammainen tai vakavasti sairas henkilö; 31: Fantasiakirja. Sopisi se myös tuohon kohtaan 47: Kirja täyttää kahden haastekohdan kriteerit (siihen taitavat sopia kaikki tähän saakka)

Mma Ramotswe jälleen

Alexander McCall Smith: Kirahvin kyyneleet. Otava.


Alexander McCall Smith: Kalaharin konekirjoituskoulu miehille. Otava.

Alexander McCall Smith: Häähuumaa lauantaina. Otava.

Luenkin näköjään aika paljon dekkareita, vaikka aina ajattelen niiden olevan satunnaisia välipaloja. Tällä kertaa kirjastosta osui mukaan kolme Mma Ramotswe -dekkaria. Kirahvin kyyneleet olen lukenut joskus aikaisemminkin, se on sarjan toinen kirja. Konekirjoituskoulu on neljäs, ja Häähuuma kahdestoista. Tässä välissä on aika monta kirjaa lukematta, mutta eipä se paljon haitannut.

Nämä ovat leppoisia kirjoja, joissa ei tarvitse pelätä kovin väkivaltaisia kohtauksia. Mma Ramotswe tutkii tapauksiaan hiukan neiti Marplen tapaan; hän ymmärtää ihmisluontoa ja sitä, mihin asiat voivat johtaa. Pidän sarjassa kuvatuista kohteliaista tavoista sekä siitä, miten päähenkilö ja useat muutkin sarjan henkilöt pitävät kotimaataan arvossa, vaikka välillä se alkaa jo tuntua hiukan liialliseltakin...

Helmet-lukuhaasteessa laitan nämä kirjat kohtaan
24: Kirjassa selvitetään rikos (jossa tosin on jo muutamia muitakin) ja Häähuuma vielä kohtaan 38: Kirjassa mennään naimisiin

vaihteeksi dekkari

Anna Jansson: Tuhopolttaja. Suom. Sirkka-Liisa Sjöblom. Gummerus, 2014.

Maria Wern on tullut minulle tutuksi jo useasta Anna Janssonin dekkarista, vaikka kaikkia en uskoakseni ole lukenutkaan. Nämä ovat sellaisia kirjoja, joita otan mielelläni mukaan kirjastosta tai ostan pokkarina lentoasemalta matkalukemiseksi.

Leon isoisä opettaa, että on pantava kova kovaa vastaan, täytyy näyttää "niille", muuten on heikko. Leoa kiusataan koulussa. Hän haluaisi kostaa, näyttää, ettei häntä voi kohdella ihan miten tahansa. Leo keksii säikytellä häntä kiusanneen tytön perhettä heittämällä ikkunasta sisälle ilotulitteen. Käy huonosti, talo syttyy palamaan ja kaiken lisäksi talo on väärä. Talossa asuva iäkäs nainen oli sentään onneksi poissa kotoa.

Syttyy muitakin tulipaloja, joissa menetetään ihmishenkiä. Lukija tietää, että kuolleilla on ollut yhteys Leoon, että Leolla on ollut syy inhota näitä naisia. Poliisi ei tietenkään tätä tiedä, mutta kun Leo yhdistetään ensimmäiseen tuhopolttoon, hänen syyllisyytensä näyttää hyvin mahdolliselta muissakin.


Rikoksen selvittelyn rinnalla kulkee Maria Wernin henkilökohtainen elämä. Maria on eronnut, hänellä on kaksi lasta, joiden isä ei muista maksaa elatusmaksuja. Hän tuntee syyllisyyttä, kun joutuu olemaan paljon poissa kotoa. Kun tapahtumat sijoittuvat pikkukaupunkiin (Visby) on oletettavaa, että ihmiset tuntevat toisensa eikä poliisikaan toimi tyhjiössä.

Tässä kirjassa myös politiikka on mukana (vaikka ei ihan keskeisesti), joten merkitsen tämän nyt alustavasti lukuhaasteen kohtaan 12: politiikasta tai poliitikosta kertova kirja sekä tietenkin myös kohtaan 24: Kirjassa selvitetään rikos.

Tyttöjä kaupan

Anja Snellman: Lemmikkikaupan tytöt. Otava, 2007.

Tarkoitukseni oli lukea tämä kirja silloin, kun se noin kymmenen vuotta sitten ilmestyi. Se oli kuitenkin kirjastossa aina lainassa, kun sitä muistin katsoa, eivätkä varani riittäneet ostamisen. Nyt muun kirjastokäynnin yhteydessä osui silmiin ja korjasin tuon vanhan puutteen. 

Tiesin, että kirjassa lemmikkikaupan yhteydessä käytetään järjestelmällisesti hyväksi alaikäisiä tyttöjä, mutta kirjan rakenne ja tapahtumat olivat silti minulle yllätyksiä. Aika on ehkä pikkuisen kuluttanut tekstiä eräiltä osin, mutta varsin ajankohtaiselta se enimmäkseen tuntui. 


Tätä kirjaa oli vaikea päästää kässätään, se kyllä imaisi mukaansa. Kertojina ovat Jasmin (tyttö joka katosi), hänen äitinsä sekä Randi,  lemmikkikaupassa työskentelevä nuori mies. Jokaisella on oma näkökulmansa asioihin. Kirjan lopussa on vielä essee prostituution historiasta.

Lukuhaasteeseen merkitsen tämän kohtiin 
6: Kirjassa on monta kertojaa; 43: Kirja, jonka lukemista olet suunnitellut pidempään

Rei Shimura jälleen

Sujata Massey: Rei Shimura menetysten rannikolla. Suom. Terhi Leskinen. Gummerus, 2016.

Rei Shimura -sarjaan ilmestyi vielä uusi teos, kun kirjoittaja halusi käsitellä vuoden 2011 maanjäristyksen ja sitä seuranneen tsunamin tilannetta.

Rei asuu Hawajilla miehensä kanssa. Hän saa avunpyynnön vanhalta ystävältään ja lähtee tsunamialueelle Japaniin. Myrskyn tuhojen lisäksi selvitettävänä on outo tapahtumasarja.

Olen pitänyt Rei Shimura -kirjoista, vaikka luullakseni niistä pari viimeistä on jäänyt kyllä lukematta. Pidin myös tästä kirjasta, se oli koskettava ja vaikeista teemoistaan huolimatta myös viihdyttävä. Lisäksi olen itse juuri palannut Japanista, joten kaikki tuntui niin kovin tutulta, melkein kuin olisin itse ollut mukana.


Tämä kirja on vuoden 2017 lukuhaasteen ensimmäinen kirja, ja kuittaan sillä näin alustavasti kohdat:

18. Kirjan nimessä on vähintään neljä sanaa
23. Käännöskirja 
24. Kirjassa selvitetään rikos 
29. Kirjan päähenkilö osaa jotain, mitä haluat oppia (Rei puhuu japania)
35. Kirjan nimessä on erisnimi
40. Kirjailija tulee erilaisesta kulttuurista kuin sinä
47. Kirja täyttää kahden haastekohdan kriteerit

Helmet-lukuhaaste 2017

Vuosi on vaihtunut. Viime vuonna merkitsin aina muistaessani lukemani kirjan Helmet-lukuhaasteen listaan. Tänä vuonna aion tehdä samoin, mutta päivitän tilannetta myös tänne blogiin. Merkitsen aluksi saman kirjan useampaan kohtaan haasteessa. Kun myöhemmin tulee samaan kohtaan sopiva kirja, voin vaihtaa tilalle uuden. Joistakin kirjoista kirjoitan tänne blogiin kommentteja, joistakin vain merkinnän, miten milloinkin ehdin...